Minulla asuu pappa Oulaisissa. Hänen nimensä on Olavi Saukko ja hän asuu Saukon tiellä.
Hän on sellainen paikkakuntansa oma "julkkis". :)
Hänen pihallaan on moni käynyt katselemassa hänen sementistä tekemiään patsaita ja sisällä kotitalossaan hänellä on puolestaan maalaamiaan tauluja, öljyvärimaalauksia.
Pappani on ollut ikäänsä nähden (84 vuotta) hyvässä kunnossa ja juttua hänellä aina piisaa, kun käymme vierailulla hänen luonaan. Hän on taiteilijasielu ja pienoinen viherpeukalokin. Puiden halaaja, joka on kiinnostunut jokseenkin myös politiikasta.
Pihassaan hänellä on Unimikon kallio, jonka päälle hän on tehnyt jo useita vuosia sitten kotkan ja kallion edustalla on pieni luola, jonka edessä taitaa olla pihan vanhin patsas, karhu. Kalliolle kiivetessä tulee ensimäisenä vastaan 2 lasta ja suojelusenkeli, jolla on oma merkityksensä papalleni ja pihapiiristä löytyy myös mm. oikean kokoinen hirvi, hevonen, varsa, metso ja monia muita patsaita.
Minullakin olisi tarkoitus mennä joskus oppiin papan luo äitini kanssa, joka hänkin on luova ihminen. Saisi siinä alkutuntumaa betonipatsaan valmistukseen.
Tyttöni kanssa nimitämme pappaamme Olavia Superpapaksi, sillä hän on jo sen verran iäkäs, toimelias ja moninkertainen isoisä.
Olavista on tehty juttuja paikallislehtiin jo useita kertoja ja halusin laittaa tähän myös pari kuvaa, jotka nappasin Pyhäjokiseutu lehdestä (maanantai 2.heinäkuuta 2012).
Minustakin tuntuu, kuten jutun ostikossakin lukee, että taide antaa voimaa ja että harrastus voi saada myös ikävät asiat hetkeksi unohtumaan.
Tehkää siis asioita, joista olette kiinnostuneita, joita rakastatte ja kunnioitatte.
Asioita, jotka antavat teille "sielun ruokaa".
Nauttikaa luonnosta ja sen antimista ja oppikaa ikä kaikki.
Ehkä näillä eväillä voi saavuttaa pitkän iän, harmoniaa ja onnellisuutta.
Minustakin oli juttu Oululehdessä.
http://www.oululehti.fi/etusivu/kettu_hyllyll%C3%A4_keiju_kukkapurkissa_5663824.html
Laitoin sen näkyville nyt myös tuohon alle. :)
Kettu hyllyllä, keiju kukkapurkissa
01.02. 07:48
Rivi tarkkailijoita.
Heli Rintala,
Lämsänjärvi
Sadut ja mielikuvitushahmot kulkevat oululaisen
Kati Hannilan elämässä ja tarinoissa mukana. Näitä tarinoita kerrotaan 4-vuotiaalle
Inkalle, niitä maalataan akryyli- ja vesiväreillä tauluihin ja niitä taiotaan keramiikkahahmoiksi.
Hyllyllä seisoskeleva kettu katselee alta kulmainsa nöyrän näköisenä
kädet mekonhelmassa toisiinsa kietoutuneina. Sikkurasilmäinen pikkupoika
istuu piironginreunalla raitapyjamassaan ja unilakissaan, tyyny
kainalossa. Harsosiipinen keijukainen on takertunut peikonlehden varteen
höyhenenkeveällä otteella. Hannilan oma kotikin on täynnä taikaa.
– Teen monenlaisia töitä, laidasta laitaan, sanoo jo pikkutyttönä sormensa saveen työntänyt Hannila.
– Äiti on innokas savitöiden tekijä. Hänen uunissaan poltan omatkin työni.
Keittössä, olo- ja makuuhuoneissa kököttelevät ketut, kissat, karhut,
hirvet ja koirat milteipä nyökyttelevät värikkäissä mekoissaan, kun
Hannila sanoo:
– Arki on usein aika tylsää ja harmaata. Haluan sisällyttää arkeen leikkimielisyyttä ja vähän
mystisiäkin juttuja!
Hanniloiden olohuoneen seinällä komeilee käyräsarvinen häränpää.
Ruskeasävyiseen teokseen taiteilija halusi nahkamaisen tunnelman, jota
korostaa hopea- ja kultatehosteet.
Sadut eivät siis ole ainoa töiden innoittaja. Myös muotokuvia syntyy, usein lyijykynällä.
– Tykkään muotokuvien tekemisestä, sillä ihmisen kasvot ovat niin erilaisia ja mielenkiintoisia. Ilmeet kiehtovat.
Parhaillaan Hannilalla onkin työn alla syntymäpäivälahjaksi tilattu lyijykynätyö pariskunnasta.
Kemin taidekoulussa opiskellut Hannila on nykyään yrittäjä. Hän
perusti oman verkkokaupan vähän aikaa sitten, ja myy siellä paitsi
omiaan, myös muiden käsityöläisten töitä.
Hannila ei halua määritellä sitä, ovatko hänen työnsä taideteoksia
vai sisustuselementtejä. Jotkut ovat enemmän yhtä, toiset toista.
Inka-tytölle syntyvät ”vanhanaikaiset” nappisilmänallet ovat
ilmiselvästi
käyttöesineitä, samoin persoonalliset kortit, nimikkonapit
ja korut.
– Teen töitä toistaiseksi kotona ja nautin siitä. Kotoilu on minusta kivaa, Hannila sanoo.
– En kerää kauheasti tilpehööriä, mutta haluaisin silti olla
aavistuksen minimalistisempi kuin olen. Toisaalta maalaisromantiikkakin
saattaa vähän vaikuttaa töihini.
Kati Hannilan blogi löytyy osoitteesta www.katihannila.blogspot.com
ja nettimyymälä osoitteesta www.arthannila.com.