keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Koruja ja kierrätystä

Jokin aika sitten puuhailin erilaisten helmien parissa, joita olin kerännyt talteen kaappini kätköihin.
Niistä syntyi sitten söpöjä korvakoruja ja muutama rannekoru, joista jokunen valmis on nähtävillä seuraavissa kuvissa. Koruihin käytetyt helmet ovat kaikki kierrätettyjä. Joustava silikoninauha, johon rannerenkaat on tehty on ostettu uutena käsityöliikkeestä, kuten myös korvakorujen hopeoidut ja nikkelitestatut koukut ja korupiikit.
Tyyliltään korut sopivat mielestäni parhaiten nuorisolle, tai nuorekkaille aikuisille ja laitan jokusen niistä myyntiin myös tuonne verkkokauppaani, eli osoitteeseen www.arthannila.com.
Tervetuloa tutustumaan ja tekemään löytöjä vaikkapa lahjaksi kesän juhliin! :)





 


Tässä vielä yksi aforismi tämän päivän mietteisiin.

OLE OMA ITSESI

Lue, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei lue.
Ajattele, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei ajattele.
Tee, joka päivä, jotakin, jota kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tehdäkseen.
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä

- Christopher Morley-


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Superpappa

Minulla asuu pappa Oulaisissa. Hänen nimensä on Olavi Saukko ja hän asuu Saukon tiellä.
Hän on sellainen paikkakuntansa oma "julkkis". :)
Hänen pihallaan on moni käynyt katselemassa hänen sementistä tekemiään patsaita ja sisällä kotitalossaan hänellä on puolestaan maalaamiaan tauluja, öljyvärimaalauksia.

Pappani on ollut ikäänsä nähden (84 vuotta) hyvässä kunnossa ja juttua hänellä aina piisaa, kun käymme vierailulla hänen luonaan. Hän on taiteilijasielu ja pienoinen viherpeukalokin. Puiden halaaja, joka on kiinnostunut jokseenkin myös politiikasta. 
Pihassaan hänellä on Unimikon kallio, jonka päälle hän on tehnyt jo useita vuosia sitten kotkan ja kallion edustalla on pieni luola, jonka edessä taitaa olla pihan vanhin patsas, karhu. Kalliolle kiivetessä tulee ensimäisenä vastaan 2 lasta ja suojelusenkeli, jolla on oma merkityksensä papalleni ja pihapiiristä löytyy myös mm. oikean kokoinen hirvi, hevonen, varsa, metso ja monia muita patsaita.
Minullakin olisi tarkoitus mennä joskus oppiin papan luo äitini kanssa, joka hänkin on luova ihminen. Saisi siinä alkutuntumaa betonipatsaan valmistukseen.

Tyttöni kanssa nimitämme pappaamme Olavia Superpapaksi, sillä hän on jo sen verran iäkäs, toimelias ja moninkertainen isoisä.

Olavista on tehty juttuja paikallislehtiin jo useita kertoja ja halusin laittaa tähän myös pari kuvaa, jotka nappasin Pyhäjokiseutu lehdestä (maanantai 2.heinäkuuta 2012).

Minustakin tuntuu, kuten jutun ostikossakin lukee, että taide antaa voimaa ja että harrastus voi saada myös ikävät asiat hetkeksi unohtumaan.


 Tehkää siis asioita, joista olette kiinnostuneita, joita rakastatte ja kunnioitatte. 
Asioita, jotka antavat teille "sielun ruokaa".
Nauttikaa luonnosta ja sen antimista ja oppikaa ikä kaikki. 
Ehkä näillä eväillä voi saavuttaa pitkän iän, harmoniaa ja onnellisuutta. 


Minustakin oli juttu Oululehdessä. 
http://www.oululehti.fi/etusivu/kettu_hyllyll%C3%A4_keiju_kukkapurkissa_5663824.html

Laitoin sen näkyville nyt myös tuohon alle. :)


Kettu hyllyllä, keiju kukkapurkissa

01.02. 07:48
Rivi tarkkailijoita.

Heli Rintala, Lämsänjärvi
 
Sadut ja mielikuvitushahmot kulkevat oululaisen Kati Hannilan elämässä ja tarinoissa mukana. Näitä tarinoita kerrotaan 4-vuotiaalle Inkalle, niitä maalataan akryyli- ja vesiväreillä tauluihin ja niitä taiotaan keramiikkahahmoiksi.

Hyllyllä seisoskeleva kettu katselee alta kulmainsa nöyrän näköisenä kädet mekonhelmassa toisiinsa kietoutuneina. Sikkurasilmäinen pikkupoika istuu piironginreunalla raitapyjamassaan ja unilakissaan, tyyny kainalossa. Harsosiipinen keijukainen on takertunut peikonlehden varteen höyhenenkeveällä otteella. Hannilan oma kotikin on täynnä taikaa.

– Teen monenlaisia töitä, laidasta laitaan, sanoo jo pikkutyttönä sormensa saveen työntänyt Hannila.

 – Äiti on innokas savitöiden tekijä. Hänen uunissaan poltan omatkin työni.

Keittössä, olo- ja makuuhuoneissa kököttelevät ketut, kissat, karhut, hirvet ja koirat milteipä nyökyttelevät värikkäissä mekoissaan, kun Hannila sanoo:

– Arki on usein aika tylsää ja harmaata. Haluan sisällyttää arkeen leikkimielisyyttä ja vähän
mystisiäkin juttuja!

Hanniloiden olohuoneen seinällä komeilee käyräsarvinen häränpää. Ruskeasävyiseen teokseen taiteilija halusi nahkamaisen tunnelman, jota korostaa hopea- ja kultatehosteet.

Sadut eivät siis ole ainoa töiden innoittaja. Myös muotokuvia syntyy, usein lyijykynällä.

– Tykkään muotokuvien tekemisestä, sillä ihmisen kasvot ovat niin erilaisia ja mielenkiintoisia. Ilmeet kiehtovat.

Parhaillaan Hannilalla onkin työn alla syntymäpäivälahjaksi tilattu lyijykynätyö pariskunnasta.

Kemin taidekoulussa opiskellut Hannila on nykyään yrittäjä. Hän perusti oman verkkokaupan vähän aikaa sitten, ja myy siellä paitsi omiaan, myös muiden käsityöläisten töitä.

Hannila ei halua määritellä sitä, ovatko hänen työnsä taideteoksia vai sisustuselementtejä. Jotkut ovat enemmän yhtä, toiset toista. Inka-tytölle syntyvät ”vanhanaikaiset” nappisilmänallet ovat ilmiselvästi
 käyttöesineitä, samoin persoonalliset kortit, nimikkonapit ja korut.

– Teen töitä toistaiseksi kotona ja nautin siitä. Kotoilu on minusta kivaa, Hannila sanoo.

– En kerää kauheasti tilpehööriä, mutta haluaisin silti olla aavistuksen minimalistisempi kuin olen. Toisaalta maalaisromantiikkakin saattaa vähän vaikuttaa töihini.

Kati Hannilan blogi löytyy osoitteesta www.katihannila.blogspot.com
ja nettimyymälä osoitteesta www.arthannila.com.