sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Hääkoristeita

Vietimme eilen hyvän ystäväni häitä. 
Ystäväni antoi minulle aiemmin kaksi rullaa leveää "lahjanauhaa" ja kysyi, josko saisin tehtyä niistä jonkinlaisia koristeita häiden juhlapaikkaan. Rusetteja, tai jonkinlaisia ruusukkeita. 
Sanoin, että voin koettaa ja otin tehtävän vastaan. :)
 Nitojaa apuna käyttäen sain kuin sainkin väkerrettyä tuosta liukkaasta ja jäykästä nauhasta ihan kivan näköisiä ruusukkeita. 
8 kpl:tta grafiitinharmaita ja 8:kpl:tta valkoisia.

 Ruusukkeet kiinnitettiin juhlasalin seinille kaksipuolisella teipillä ja tulipa niitä muutama hääparin koristeltuun juhla-autoonkin. :)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kukkakeppi Peikkonen

Tässä eräs päivä mietiskelin, mitä tekisin sisällä yhdessä tyttöni kanssa, kun uloskaan ei sinä päivänä ollut oikein asiaa. 
Löysin sitten ystäväni minulle joskus lahjoittaman kipsimassa paketin ja päätin pyytää tyttöseni askartelemaan siitä jotain keittiön pöydän ääreen...

 Minä aloin muovailla päätä, joka ei ihan ensi yrittämällä onnistunut, mutta aloitin uudestaan ja tälläkertaa tikun varteen tehden. Idea tulikin melkein heti. Siitä tulisi kukkatikku-ukko! :)
 Tyttöni pyöritteli pullia, palloja ja muita juttuja ja kokosi lopulta mielikuvituksellisen taideteoksen, johon tuli myös kaksi mummolasta saatua kanansulkaa... :) 
Kivaa oli puuhailla yhdessä!
Minä muistin, että olin viime kesänä ottanut talteen metsästä puiden naavaa pussiin ja että nythän sitä voisi hyödyntää tikku-ukon tukkaan, viiksiin ja partaan.

 Siis kipsityön kuivuttua maalasin ukkelin nassun ja tassut ja liimasin naavasta karvoituksen. :) Paita tuli vanhasta ruskeasta kankaasta kierrättäen...

  Ihan mukavan näköinen veikkohan siitä sitten syntyikin parvekkeen kukkapurkkiin kurkistelemaan. :)
Ehkäpä teen tällasia vielä joskus lisää.



perjantai 7. syyskuuta 2012

Syksy saapuu...


Pitkäaikaisena Muumifanina minulle tuli yllätyksenä tietooni, että kauniin Syyslaulun alkuperäinen sanoitus on peräisin Tove Janssonilta.
Tätä laulua hyräilin illalla tytölleni nukkumaan mennessämme ja se on nyt syksyn tullen kummitellut muutenkin mielessä. Siinä on jotain haikeaa, jotain romanttista, jotain arkista ja jotain haaveilevaa, jotain katoavaa, jotain pysyvää, vanhaa ja nostalgista.
Alla tämän laulun sanat.



Syyslaulu:

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan sainkaan

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie

Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä ois voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänet tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämmemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.





Syyslaulu (alkuperäiseltä nimeltä Höstvisa) on Erna Tauron säveltämä laulu Tove Janssonin sanoihin. Suomalaiset sanat lauluun on tehnyt Esko Elstelä.