RAKUKURSSI

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni rakukurssille, tai toisin sanoen rakulasitus ja rakupoltto -päiville, jotka järjestettiin vappu viikonloppuna Haukiputaalla. Mukana oli mm. jo ennestään tuttuja keramiikkakurssilaisia ja vetäjänä tuttu Kiimingin keramiikkakurssimme opettaja Pirjo Hanni.

Mitään kovin kepeää hommaa tuo rakupoltto ei suinkaan ollut ja vaati vahvaa otetta, tarkkaavaisuutta ja koko porukan hyvää yhteishenkeä onnistuakseen.
Onneksi sää oli hyvä ja ihmiset iloisia! :)

 Ylhäällä olevassa kuvassa on ensimmäisenä päivänä lasitettuja töitä hyllyllä kuivumassa ja odottamassa polttoon pääsyä...
Päivä lähti käyntiin kantamalla ja asettamalla kaikki polttoihin tarvittavat tavarat valmiiksi ulkosalle.Tavaraa olikin melkoisen paljon. Tarvittiin uuni, metallinen pöytä, porrasjakkara, tiiliskiviä, kaasupullot, useampi ämpärillinen vettä, pienempiä muovikippoja, tyhjiä ämpäreitä, savustuspönttöjä ja pari isompaa metallitynnyriä kansineen, säkillinen olkia ja säkillinen sahanpurua, säkillinen sanomalehtiä, useammat pihdit ja paksuja kintaita.
Näissä pöntöissä tehtiin savustuspoltot maidolla valelluille töille.
Kuivuneet maitopintaiset työt käärittiin sanomalehtiin, heitettiin sisään hieman sahanpurua ja sitten ne laskettiin tuohon metallisankoon, jonka pohjalle olimme rutistaneet nyyttejä sanomalehdistä. Päälle heitettiin vielä vähän sahanpurua ja sitten sytytettiin paperit palamaan. Kansi laitettiin päälle raolleen, jotta savu pääsi tupruamaan ulos. Näiden sankkojen kyljissä oli myös jokunen pieni reikä.
Minulta savustuspolttoon pääsi pari kukkaoksa -työtä ja yksi pieni puunkuorta muistuttava purnukka/hammasharjamuki.
Tässä ollaankin jo sitten täydessä työntouhussa.
Polttouunista tynnyriin ollaan siirtämässä tässä kaksinkäsin tekemääni puuta.
 Tynnyristä tulikuumat työt nostettiin pihdeillä maahan multalietekasan päälle päälle(joka pehmensi hieman maata)ja päälle valutettiin heti vesiämpäreistä kauhoen kylmää vettä.



 Kansi nostettiin nopsasti auki, kun polttouunista oltiin kantamassa työtä pihdein tynnyriä kohti. Tynnyrin vieressä toinen taas odotti, että työ on tynnyrissä ja sitten työn päälle heitettiin nopsaan kourallinen sahanpuruja, ennen kuin lyötiin kansi taas kiinni.


 Välissä tynnyriin nakattiin nopeasti lisää olkia.
 Tässä on polttouuniviritelmä koko komeudessaan. :) Kaasua oli jatkuvasti valvottava ja uunin etuosan aukosta näki, milloin työt alkoivat hehkua oranssina ja alkoivat näyttää valmiilta. Uunillisen täyttö-purku kesti n.30 minuuttia/erä.





 Uuni oli vuorattu eräänlaisella villalla ja opettajan mukaan villoja saakin olla vaihtelemassa näihin tällaisiin uuneihin melkoisen usein. Villat ovat myös melko arvokkaita.
Yllä kuvaa hienoista valmiista töistä. . .
 . . .ja lopuksi kuvaa vielä kurssin osallistujista, opettaja vasemmalla. :)


Oikein mielenkiintoinen kokemus tämä viikonloppu oli ja mielelläni osallistuisin tällaiseen joskus vielä uudestaankin.
Suosittelen kaikille keramiikan ystäville! :)