tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulu on jo ovella...


Niin se on tämäkin vuosi taas lopuillaan. Vierailijoita on sivuillani käynyt tänä vuonna ihan kivasti, paljon enemmän kuin viime vuonna. :)
Uudelle vuodelle toivoisinkin lisää lukijoita blogilleni, eli jos et ole liittynyt lukijakseni ja sivuni sinua kiinnostavat, niin olisin iloinen, jos saisin sinutkin liittymään uudeksi lukijakseni. Kommenttejakin olisi mukava saada!
Olen ajatellut jonkinlaista arvontaakin ensi vuoden puolelle, jossa arvon jonkin pienen tekemäni käsityön vanhojen ja uusien lukijoitteni kanssa. 
Arvonnan palkinto on vielä mietintämyssyn alla... :)


Jouluksi tein pari tonttua, toisen kokonaan savesta naruun kiikkumaan ja toisen kangasvartaloisen, jolla on keltaiset hiukset langasta.





Näihin kuviin ja tunnelmiin...
Oikein hyvää Joulua kaikille! :)


keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ja seuraavaksi esittelyssä kaksi valmista lasitettua keramiikkapatsastani...


Yllä esiintyvä sarvipäinen patsas syntyi vaaleasta perus-savesta ja se puettiin ruskeaan ja beigeen lasitteeseen.
Beige lasite jäi polton jälkeen mataksi ja pinnaltaan karkeaksi, kun taas ruskeasta lasitteesta tuli kiiltävä. Harmikseni ehdin huitaista tältä jossain vaiheessa pari sarvea poikki, mutta onneksi sain liimattua ne jälkikäteen melko siististi kokoon.

Alemmissa kuvissa on vaaleasta karkeasta savesta muotoilemani tyttö patsas. Tämä sai päällensä valkoisen essun, johon kirjoitin käsin Bon Appetit. 
Ajattelin tätä keittiöön... :)

Toivottavasti nämä kuvani inspiroivat muitakin keramiikan tekijöitä!
Hymyä pimeisiin talvi-iltoihin! Toivottaa: Kati

lauantai 26. marraskuuta 2011

Uusi verkkokauppa avattu!



 

Korurasia/Jewel case

Eilen illalla sateli vettä siihen malliin, ettei kovin tehnyt mieli lähteä ulos, joten jäin sisälle puuhailemaan keramiikkatöiden pariin.
Mielessäni kävi päivemmällä ajatus, että voisin kehitellä jonkinlaisen korurasia mallin, jota voisin myöhemmin valmistaa myyntiin uuteen verkkokauppaani.
Ensimmäisen kappaleen valmistukseen menee aina eniten aikaa ja niin kului päälle tunti tämänkin pienen rasian valmistukseen. Lopputulos on mielestäni kuitenkin ihan suloinen. 
Pitää toivoa, että rasian kansi sopii purkkiin vielä raakapolton jälkeenkin. Savella kun on tapana hieman kutistua polttovaiheessa...

torstai 10. marraskuuta 2011

Keramiikkaa/ceramics.





Karkeasta vaaleasta savesta muovailtua keramiikkaa.
Alimmainen "äiti ja lapsi" -patsas on kuvassa vielä keskeneräinen,
ainakin hiusten osalta. Muutoin se jäikin hieman pelkistetyksi.
Työt ovat kuivumassa ja odottavat raakapolttoa, jonka jälkeen saavat väriä pintaan lasituksin, tai maalauksin. :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Enkeli kynttilälyhty ja pieni lintu -lautanen.


Taas on valmistunut muutama uusi keramiikka -esine.
Tässä pari niistä.




Enkelin muotoilin hieman karkeammasta savesta,
joka tuo työn pintaan kivaa rouheutta.

Pimeän tullen on mukava polttaa kynttilöitä.
Kynttilät luovat lämpöä ja kodikasta tunnelmaa...




 Pienen lautasen, jossa on lintu oksalla, tein samaisesta vaaleasta karkeasta savesta.

  Lintu sai ylleen valkoisen kirkkaan lasitteen ja oksa, sekä lautanen lehtikuvioineen saivat tummuutta rautaoksidista.
Tässä voisi pitää vaikkapa koruja, tai saippuaa kylpyhuoneessa.



torstai 13. lokakuuta 2011

RAKASTETTU

Tässä uusin akryylimaalein toteuttamani teos.




Haluan lisätä tähän tiede sivuilta löytämäni artikkelin, joka koskee rakkauden tunnetta/rakastumista ja sen vaikutuksia ihmisessä.

 TEKSTI:Jukka Ruukki




Sumeneeko otsalohkosi, kun ajattelet hänen ruskeita silmiään?
Aiheuttaako pelkkä katse värinöitä aivosaaressa?
Taidat olla häntätumakettasi myöten rakastunut.



Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2003



Sanotaan, että on mahdotonta olla samaan aikaan sekä rakastunut että viisas. Hurman hetkellä hulluus nousee kyytiin ja järki putoaa kärryiltä. Mielessä myrskyää, ja tuntuu kuin olisi törmännyt rekkaan.



Onko rakastunut ihminen oikeasti päästään sekaisin?



- Osittain, myöntää Lontoon yliopiston tutkija Andreas Bartels. Tiede-lehden haastattelema psykologi tietää mistä puhuu. Hän on ensimmäisenä maailmassa kurkistanut palavasti rakastuneen aivoihin kameralla.



Bartels ja hänen työtoverinsa professori Semir Zeki päättivät muutama vuosi sitten houkutella laboratorioonsa joukon nuoria, jotka olisivat "syvästi ja mielettömästi" rakastuneita. - Valmiina vaikka kuolemaan toisen puolesta, Bartels täsmentää koehenkilön kriteereitä.



Kutsua levitettiin Internetin ja ilmoitustaulujen välityksellä, mutta tosirakastuneiden löytäminen osoittautui kuviteltua työläämmäksi. - Suurin osa sadasta tutkimukseen halukkaasta oli kumma kyllä naisia, Bartels muistelee.



Tiukan seulan läpäisi lopulta 17 nuorta, heistä 11 tyttöjä. Kaikkien aivot tutkittiin magneettikuvauksella. fMRI-tekniikalla päästään millimetrien tarkkuuteen, tarkkailemaan solupopulaatioiden toimintaa. Kameran surratessa nuorille vilautettiin valokuvaa heidän mielitietystään. Välillä se vaihdettiin samaa sukupuolta olevan hyvän ystävän kuvaan. Tunteiden todenmukaisuus varmistettiin valheenpaljastustestissä, joka mittaa ihon sähkönjohtokyvyn muutoksia. Huijarilla hikirauhasten avautuminen aiheuttaa ihoreaktion.


Ainutlaatuinen työ julkaistiin NeuroReport-lehdessä marraskuussa 2000.



Aivan oma euforian muotonsa



Koesarja tuotti sukupuolesta riippumatta samansuuntaiset havainnot. Armaan näkeminen vilkastutti toimintaa "tunneaivoissa": neljällä pienellä aivoalueella, jotka piilottelevat isojenaivojen keski- ja etuosissa aivokuoren alla. - Paikka ei ollut yllätys, ainoastaan muutosten selvärajaisuus, Bartels sanoo.


Samat neljä aluetta reagoivat huumaaviin, hyvänolontunnetta tuottaviin aineisiin, kuten kokaiiniin. Ei mikään ihme, että romanttinen rakkaus juovuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta.


Bartelsin mukaan onnesta ja aineista sekaisin olevan ihmisen huumassa on kuitenkin selvä ero. Kokaiini ravistelee koko limbistä järjestelmää, mutta rakkaus tyytyy täsmäiskuun. - Se on aivan oma euforian muotonsa.


Pilvissä leijumisen lisäksi monen rakastuneen vatsassa räpiköi aikamoinen parvi perhosia. Sekin voi olla tunneaivojen tekosia. Yksi erityisen herkistyneistä alueista, aivosaari, välittää kutittavan tunteen vatsanpohjaan.



Aivojen "lennonjohto" lakkoon



Kaikki hermosolut eivät sekoa onnesta. Bartels ja Zeki havaitsivat, että rakastuneiden etuaivojen otsalohko vaimenee. Tämä sosiaalista käyttäytymistä kontrolloiva aivojen "lennonjohto" on tavallaan lakossa. - Se selittäisi, miksi sokeasti rakastuneet toimivat impulsiivisesti ja tekevät päättömiäkin asioita, Bartels pohtii.



Toinen hiipuja rakastuneen aivoissa on ohimolohkon sisäosissa sijaitseva mantelitumake. Havainto sopii Bartelsin mukaan hyvin kirjatietoon. Esimerkiksi pelko, suru ja viha saavat tumakkeen hyrräämään ylikierroksilla (ks. Tiede 3/03, Pelko voi jäädä päälle, s. 26-27) .



Suomalaispsykiatri Timo Partonen Kansanterveyslaitoksesta tarjoaa hieman toisenlaista tulkintaa. - Ilmiö saattaa liittyä vain romanttiseen rakkauteen, hän ehdottaa.



Mantelitumake työstää ja tallentaa monenlaisia tunnekokemuksia. Sillä saattaa olla erityistehtävä suhteessa, jossa toista palvotaan kuin jumalolentoa. - Ehkä mantelitumake suuntaa kaiken yhteen henkilöön, jolloin tunteet eivät houkuttele pomppimaan "kukasta kukkaan".



Serotoniini suosii syrjähyppyjä



Partosen mukaan romanttisessa rakkaussuhteessa mantelitumake ja otsalohko vaimenevat serotoniinin puutteesta. Serotoniini on nimittäin tärkeä hermosoluliikenteen polttoaine. - Himokkaassa rakkaudessa eli puhtaassa seksuaalisessa halussa tilanne on päinvastainen. Aivojen käytössä on silloin ylenpalttisesti serotoniinia ja sukupuolihormoneita. Tällainen tila suosii syrjähyppyjä, Timo Partonen arvelee.



Samanlainen serotoniinimyrsky riehuu huumeiden käyttäjän aivoissa. Ekstaasin käyttäjät ovat kuvanneet, että heille tulee aineista miellyttävä yhteisyyden tunne: ollaan hieman kuin rakastuneita. Silloin kuka tahansa kelpaa.

Palvonta pakkomielteeksi



Partonen kaivaa lisätueksi Pisan yliopistossa Italiassa 1999 valmistuneen tutkimuksen, jossa seurattiin tuoreeltaan sydämensä menettäneitä lääketieteen opiskelijoita. Nuorten suhde muistutti Romeon ja Julian seksitöntä ja saavuttamatonta etälempeä.



Kaikilla koehenkilöillä serotoniinia oli verihiutaleissa todella vähän. Siksi myös aivot kärsivät välittäjäaineen puutteesta. Sama ilmiö riivaa pakko-oireisia ihmisiä. Nämä sairaalloiset pesijät, putsaajat ja tarkistajat uhraavat piinaaviin rutiineihinsa jopa useita tunteja vuorokaudessa.



- Näyttää siltä, että serotoniinivaje pitää suhteen hieman etäisenä mutta uskollisena, Partonen sanoo. - Toisaalta intohimoinen rakkaus voi jopa sairastuttaa, jos omasta kullasta tulee pakkomielle, joka kahlitsee elämää.



Tuskaan löytyy onneksi kemiallinen apu. Pakko-oireita hoidetaan masennuslääkkeillä, jotka pumppaavat lisää serotoniinia hermosolujen käyttöön. - On eri asia, haluaako epätoivoinen romeo tulla hoidetuksi.



- Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan rakastu näin tulenpalavasti, Partonen huomauttaa.



Kyky romanttiseen rakastumiseen saattaa osittain piillä perimässä. Viime vuonna Science-lehdessä julkaistu kuvantamistutkimus osoitti, että eri ihmisten mantelitumakkeen serotoniinireseptorien määrä ja laatu vaihtelevat rajusti. Se voi vaikuttaa tunnekokemuksiin.



Kiintymyshormoni liittää yhteen



Totta tai ei, romantiikka tunnetusti rapisee ajan myötä. Miten sitten versoo kiintymys, joka on ikuisen rakkauden tukipilari? Nyt on turvauduttava eläintutkimuksiin.



Vain kolme prosenttia nisäkkäistä on yksiavioisia. Ihmisen ohella kummajaisten klubiin kuuluu pieni preeriamyyrä (Microtus ochrogaster), joka muodostaa elinikäisiä parisiteitä jopa laboratorio-oloissa. Vuoristossa esiintyvä sukulaislaji on puolestaan tyypillinen erakko.



Myyrien erot eivät jää käyttäytymiseen, vaan ulottuvat syvälle keskushermostoon, kuten mantelitumakkeeseen. Näin kertoo nimekäs aivotutkija Joseph LeDoux kirjassaan Synaptic Self: How Our Brains Become Who We Are (Viking Press 2002). LeDouxin mukaan preeriamyyrien "rakkausavioliitossa" on vahva kemiallinen side, joka lähilajilta puuttuu.



Avainasemassa ovat kaksi aivolisäkkeen takaosasta erittyvää peptidihormonia, oksitosiini ja vasopressiini, jotka jylläävät myös ihmisen elimistössä. Kiintymishormoniksi kutsuttu oksitosiini on liitetty erityisesti äidin ja lapsen suhteeseen: oksitosiini supistaa rintarauhasia ja saa maidon erittymään. Supistusominaisuutta hyödynnetään myös synnytysten käynnistämisessä. Vasopressiini puolestaan säätelee muun muassa verenpainetta. Parittelevilla myyrillä hormonien erittyminen ja sitoutuminen aivoissa, erityisesti mantelitumakkeessa, vahvistaa parisidettä. Koiraissa vaikuttaa vasopressiini, naaraissa oksitosiini. Jos hormonien vaikutus estetään, preeriamyyrät käyttäytyvät erakkoserkkujensa tavoin.

- Hormonit ilmeisesti rakentavat suhteeseen sosiaalisen puolen, Timo Partonen tulkitsee. - Ne pitävät huolen siitä, ettei kaikki ole pelkkää seksiä.

maanantai 29. elokuuta 2011

Keramiikkatöitä.


Syksyn keramiikkakurssit alkavat taas pian.
Piti saada tässä pienen tauon jälkeen taas vähän tuntua saveen ja teinkin ensitöiksi tyttöpatsaan ja toisena päivänä lintuhahmon karkeasta vaaleasta savesta.
Työt odottelevat nyt kuivumassa raakapolttoon pääsyä, sekä myöhempää lasitusta.


keskiviikko 3. elokuuta 2011

Toinen pieni nukke valmistui.


Tämän nuken osat odottelivat hyllyllä jo jonkin tovin ja päätin päivä askareiden lomassa tehdä sen viimeinkin valmiiksi! Nyt on "nukkekoti kokoisista" nukeista siis kaksi valmiina. Neito ja sulho. Vähän on sulho rimppakinttuinen, mutta asian voi korjata ompelemalla sille vaikkapa leveämmät housut. :-)




Kesä on ollut täynnä kukkaloistoa... :)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Taas yksi valmis muotokuva.

Jokin aika sitten sain valmiiksi taas yhden muotokuvan,
joka tilattiin minulta merkkipäivälahjaksi.

Tässä työ on vielä tekovaiheessa...

...ja tässä on valmis työ!


sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Härkä ja pari muuta

Havahduin siihen, etten ole juuri nyt kesällä lisännyt blogiini mitään uutta, vaikka olenhan saanut taas joitain uusia maalauksia aikaan tällä kuulla ja viime kuussakin!

Olen tehnyt mm. tämän härkää esittävän maalauksen valmiille taulupohjalle.
Käytin mustaa vedenkestävää tussia, kultamaalia ja winsor & newton gallerian acrylic -maaleja. Taulun koko on: 50 x 60 cm.



Alla taas on kaksi maalaamani A4 kokoa olevaa vesi - ja peitevärityötä, jotka maalasin tuollaisille hieman paksummille, juuri vesiväritöihin soveltuville paperipohjille.
Siskoni toi paperiarkin minulle Limingan taidekoulusta.

Työn alla on taas yksi taulupohjalle tuleva maalaus, mutta siitä laitan kuvan sitten myöhemmin!

Aurinko paistaa ja taivas näyttää tänään kauniin vaaleansiniseltä... Hyvää kesää!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Uusin muotokuvani.

Sain viimeksi tilauksen hieman suurempi kokoisesta muotokuvasta.
Oli mielenkiintoista tehdä työ postikortin kokoista valokuvaa mallina käyttäen ja tämä työ teetettiin vieläpä vanhaan irtonaiseen navetan ikkunaan, jota siis käytetään kehyksenä muotokuvalle. Hieno idea mielestäni!

Tälläkertaa päätin napsia hieman kuvia myös tämän lyijykynätyöni tekovaiheista. :)







Vanhempia lyijykynätyönä tekemiäni muotokuvia löydät blogini osiosta:
BLOG ARCHIVE 2010 helmikuun kohdalta.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Rakutöitä

Tämän työn olen tehnyt savustusmenetelmällä. Tein kaksi tällaista oksakukka -työtä ja yhden mukin tällä savustus menetelmällä, jossa työt valeltiin ensin maidolla.
Tällä menetelmällä töitä pystyisi tekemään myös kotonakin!




Tämän puun olen tehnyt paperisavesta ja lasitin sen valkoisella rakulasitteella.
Työhön tuli mukavan elävä pinta.


Nämä kukkapylväät ovat rakusavea (hiekan sävy) ja lasitin ne valkoisella, limenvihreällä ja tummemman vihreällä rakulasitteella.

Tämän tekemäni pitsikuvioidun lautasen lasitin niinikään valkoisella lasitteella. Paperisavea.


Tässä toinen hammasharjamuki on savustettu ja toinen lasitettu kirkkaalla lasitteella, johon syntyikin hohtava monivivahteinen pinta. Molemmat rakusavea.


Lisää rakutöistä voi lukea blogini osiosta RAKUKURSSI.

music videos for you

Loading...